Istuminen on kestävyyslaji, jossa lähes kaikki ovat voittajia
Jos paikallaan pysymisestä jaettaisiin mitaleja, moni meistä olisi huippu-urheilija.
Jatkuvasti kasvavissa määrin eri töitä tehdään istuen tai muuten sedentaarisesti. Useissa töissä istumme tuntikausia lähes liikkumatta. Katse ruudussa, kädet näppäimistöllä ja ajatus tehtävässä. Etenkin toimistotyössä päivästä voi kulua noin kaksi kolmasosa istuen. Se ei ole laiskuutta. Se on tapa, jonka olemme oppineet vähän liiankin hyvin.
Paikallaan pysymisen kulttuuri
Etäpalavereissa tämän huomaa erityisesti. Kamera on päällä ja kaikki yrittävät näyttää keskittyneiltä. Katse pysyy ruudussa, päätä nyökäytetään sopivissa kohdissa ja käsi leijuu hiiren päällä valmiina reagoimaan. Vaikka kukaan ei varsinaisesti käske pysymään paikallaan, harva nousee kesken palaverin venyttelemään tai kävelemään. Ikään kuin liike näyttäisi siltä, että ajatuskin harhailee.
Näkyykö juuri tässä ilmiössä modernin työelämän erikoinen ristiriita? Meidän pitäisi ajatella intensiivisemmin ja luovemmin kuin ehkä koskaan aiemmin, samalla kun keho pidetään tylsästi mahdollisimman paikallaan ja huomaamattomana. Paikallaanolo ei ole enää vain tapa tehdä työtä. Siitä on tullut osa sitä, miltä hyvä ja tehokas työntekijä näyttää. Ehkä tästä syystä liike tuntuu joskus jopa väärältä, vaikka juuri sitä sekä keho että ajattelu välillä tarvitsisivat.
Tehokkuuden ja liikkumattomuuden ristiriita
Työympäristömme usein tukevat paikallaanoloa täydellisesti. Tuoli kannattelee kehoamme, näyttö vetää katseen puoleensa ja kaikki tarvittava löytyy käden ulottuvilta. Mitään pakottavaa syytä liikkua ei ole ja se tuntuisi jopa häiritsevältä keskeytykseltä.
Kun työ sujuu, ylös nouseminen tuntuu virheeltä. Miksi katkaista ajatus juuri silloin, kun se kulkee? Ehkä siksi, koska istuminen ei olekaan vain kehon asento. Se on myös ajattelun asento.
Istuen ajattelu on järjestelmällistä. Ajatus kulkee suoraan eteenpäin, kohta kohdalta, tehtävästä toiseen. Se on yksi modernin työn suurista vahvuuksista, mutta samalla ajattelu alkaa helposti kiertää samaa rataa.
Liike avaa ajattelua
Moni varmasti tunnistaa tilanteen: ongelma ei ratkea koneen ääressä, vaikka sitä tuijottaa kuinka pitkään. Sitten käy hakemassa kahvia, lähtee hetkeksi kävelemään tai vain nousee seisomaan ja ratkaisu ilmestyy kuin sivulauseessa. Ei siksi, että liike olisi taikatemppu, vaan siksi, että kehon liike muuttaa jotain myös ajattelussa. Asento vaihtuu, hengitystiheys muuttuu, pulssi nousee, katse siirtyy kauemmas. Samalla ajatus saa mahdollisuuden irrota tutusta urasta.
Paikallaanolon katkaiseminen ei ole vain kehon huoltoa, se on myös ajattelun hienosäätöä. Pieni liike ei keskeytä työtä, vaan se voi avata siihen uuden näkökulman.
Huomaamaton huippusuoritus
Ehkäpä ongelma ei olekaan se, että istumme liikaa, vaan siinä, että olemme tulleet siinä liian hyviksi. Juuri siksi pienikin asennon vaihto voi olla yllättävän radikaali teko. Ei vain kehollemme, vaan myös tavallemme ajatella.
Tee siis radikaali teko – siirry häviäjien leiriin ja ole huono istuja!
Teksti:
Reetta Laakkonen
ohjelmakoordinaattori, Liikkuva aikuinen
Päivitetty 5.6.2026