Pysäköintikäytännöt vaikuttavat työmatkaliikkumiseen

Mistä on kyse

Suomessa työpaikoilla henkilöauton pysäköinti on usein helppoa ja ilmaista. Se on toki työntekijöille mukava etu, mutta samalla se saattaa vähentää motivaatiota valita kestävämpiä ja terveellisempiä työmatkan kulkutapoja, kuten kävelyä, pyöräilyä tai joukkoliikennettä. Tutkimukset kertovat, että yksi tehokkaimmista keinoista lisätä erityisesti lähellä asuvien työntekijöiden aktiivista liikkumista, on juuri henkilöautojen pysäköintimahdollisuuksien rajoittaminen.

Kyse ei ole siitä, että autolla kulkemisesta haluttaisiin syyllistää tai kieltää sitä kokonaan. Auton käyttö on monelle välttämätöntä eri syistä. Ei ole myöskään realistista eikä edes tarkoitus, että joku siirtyisi yhdeltä istumalta autoilijasta täysin esimerkiksi työmatkapyöräilijäksi. Kulkutapojen sekakäyttö, eli eri kulkumuotojen vaihteleva yhdistäminen, on itse asiassa suositeltavaa. Henkilöautojen pysäköintimahdollisuuksien rajoittaminen toimii hyvin kannustimena: se saa usein työntekijät kokeilemaan kävelyä, pyöräilyä tai joukkoliikennettä osana työmatkaa. Näin työmatkat muuttuvat osaksi arjen aktiivisuutta ja samalla kehittyy kestävämpi, ympäristöystävällisempi työpaikan kulttuuri.

Pysäköintikäytäntöjen uudistaminen voi tuntua isolta askeleelta, mutta se on tehokas tapa lisätä työmatkaliikkumista ja hyvinvointia. Samalla se kertoo, että työpaikka haluaa tukea ympäristöystävällistä ja terveellistä arkea.

Keinoja rajoittaa henkilöautojen pysäköintiä

• Maksullinen pysäköinti: Pysäköintipaikkojen muuttaminen maksullisiksi lisää autoilun kustannuksia ja kannustaa harkitsemaan vaihtoehtoja. Työnantajalle maksuttoman pysäköinnin tarjoaminen on usein merkittävä kustannuserä, johon harvoin kiinnitetään riittävästi huomiota. Kun pysäköintipaikat muutetaan maksullisiksi, kulkutapavalinnat muuttuvat luonnollisesti. Samalla muutos voidaan kääntää eduksi: pysäköinnistä kertyvät tulot osoitetaan läpinäkyvästi kaikkien kulkutapojen tukemiseen, esimerkiksi pyöräpysäköinnin kehittämiseen tai joukkoliikennelippuihin.
• Pysäköintipaikkojen määrän vähentäminen: Autopaikkojen lukumäärän rajaaminen pakottaa työntekijöitä etsimään muita kulkutapoja.
• Autopaikkojen jakaminen kriteereillä tai arpomalla: Esimerkiksi läheltä tuleville autoilijoille ei välttämättä ole omaa pysäköintipaikkaa, kun taas kauempaa tulevat voivat saada paikan. Autopaikat voidaan myös arpoa halukkaiden kesken. Kun paikkoja on rajallinen määrä ja kysyntä suurempi kuin tarjonta, arpomalla jokaisella on yhtä suuri mahdollisuus saada paikka. Tämä estää suosikkien tai esimerkiksi vaikutusvaltaisimpien henkilöiden suosimisen.
• Pysäköinnin priorisointi: Pyöräilijöille ja joukkoliikennettä käyttäville tarjotaan paremmat ja helpommin saavutettavat pysäköintipaikat, kuten pyöräkatokset ja bussipysäkit lähellä sisäänkäyntejä.
• Yhteiskäyttöautot ja kimppakyydit: Työpaikalla voidaan tukea yhteiskäyttöautoja ja kimppakyytien järjestämistä, mikä vähentää yksityisautoilua ja tarvetta omalle pysäköintipaikalle.